Ihminen projisoi oman tuskansa ja pelkonsa ulkopuolelleen tehden muista syyllisiä. Näin hänen oma olonsa tuntuu hetken aikaa paremmalta.

Kiistoja käydään olettamuksista, ei tosiasioista. Ja näin loputon kamppailu maailmassa jatkuu.

Aina löytyy ulkopuolelta joku, jota voidaan syyttää omista ongelmista. Ongelman juurisyy on kuitenkin aina ihmisen itsensä sisällä.

#hyväksyntä #rakkaus

Kun rakentaa elämänsä ulkoisille asioille (syy) romahtaa (seuraus),kun ulkoisessa tapahtuu odottamaton muutos. Usein pienikin muutos suhteessa odotuksiin (ajatus tulevassa) riittää pettymykselle.

Näen ulkoiseen keskittymisen ihmiselämän evoluutiovaiheena, joka tarvitaan, jotta jossakin vaiheessa lopulta oivaltaa, että ulkoinen ei yksinään riitä. Ulkoiseen keskittyminen on sielumme tapa opettaa meitä. Se kuiskaa hiljaa taustalla mikä on kullekin yksilölle oikein. Herkisty tuolle kuiskaukselle.

Kun rakentaa elämänsä sisäiselle (SYY) on tyytyväinen NYT hetkeen (SEURAUS). Ulkoinen hyvä on vain lisämauste jo muuten tyytyväiseen elämään. Maailma yrittää kaikin tavoin viestittää meille, että tyytyväisyys on kiinni ulkoisista asioista. Tämän seurauksena saamme katsoa kasvaa alkoholin, lääkkeiden ja masennustilastojen kasvua, kun samalla nuoret kipuilevat maailman heille sysättyjen vaatimusten ja oman sisäisen äänen (todellinen itse) ristitulessa.

Ei tulos ole kiinni ulkoisista tavoitteista. Asiakasta ei kiinnosta ulkoiset tavoitteemme. Häntä kiinnostaa miten palvelet häntä (auttaminen, helppous, läsnäolo, lisäarvo jne..) Edellämainitut eivät vaadi ulkoisia tavoitteita. Sen sijaan sisäinen tavoite kehittyä ihmisenä vaikuttaa tulokseen enemmän kuin arvaammekaan.

Mitä hyötyä on ulkoisesta hyvästä, jos sielu kipuilee olemassaoloaan? Kun keskitymme sisäiseen ja kuuntelemme sielumme kuiskausta, maailma kiittää ja tulos on seuraus.

En tunne montaa ihmistä, jotka tekisivät töitä oman mielensä (sisäinen maailma) kanssa yhtä suurella intensiteetillä, kuin he keskittyvät kehoon, uraputkeen yms.. (ulkoinen maailma)

Kun tarkastelemme elämäänme ja niitä haasteita joita kohtaamme elämässämme, koskevat ne pääsääntöisesti sisäisiä haasteita. Emme tule toimeen kollegan, pomon tai puolisomme kanssa. Siksi onkin tavallaan kummallista, että sisäisistä haasteista huolimatta jatkamme ulkoiseen keskittymistä sisäisen maailmamme seuratessa (tuskastellessa) sivusta vaihtelevaa emotionaalista käsimysnäytelmäämme.

Miksi näin?

Maailma opettaa jo pienestä pitäen, että pitää keskittyä ulkoiseen. Useimiten vaaditaan hyvin rankkoja kokemuksia, että silmät avautuvat sisäiselle, Sille, missä kaikki TODELLINEN muutos tapahtuu.

Ajatukset ovat siemen tunteille ja emootioille. Niin hyville kuin huonoille. Jos emme ole tarkkaavaisia ajatustemme suhteen, pääsee ajatus tipahtamaan sydämeen negatiivisena tunteena ja edelleen alavatsaan emootiona, luoden pitkässä juoksussa uuden negatiivisen persoonan.

Tarkkailemalla tietoisesti ajatuksiaan ja ohjaamalla niitä oikeaan suuntaan, opimme lopulta jopa päättämään ajatuksemme ja vältymme omien ajatustemme luomalta emotionaaliselta tuskalta.

Miten näet muut? Näet itsesi. Oman keskeneräisyytesi.

Muut ovat peili sinusta.

Vain tuskaa itse kokevat ihmiset aiheuttvat tuskaa muille. Vältä ikäviä ihmisiä.

Luulemme ajattelevamme, vaikka suurin osa ajattelustamme on tietynlaista reagointia aistiemme kautta havannoituun.

Reagointi ei ole ajattelua.

Ajattelumme ei pidä sisällään oikeaa tietoa. Jos pitäisi, emme laittaisi hernettä nenään siitä, mihin toinen yksilö suhtautuu pelkällä olankohautuksella.

Oikea tieto on tosiasia aina, joka hetkessä. Se ei ole riippuvainen yksittäisen ihmisen henkisestä keskeneräisyydestä.

Oikeanlaisen ajattelun löytämiseksi on:

Seurattava ajatuksiaan. Ajattelun seuraaminen parantaa tietoisuutta. Jotta voi seurata ajatuksiaan, on mielen häly hiljennettävä. Jotta mielen häly hiljenee, on luovuttava roskalehtien lukemisesta, uutisten katselemisesta ja turhasta sosiaalisen median käytöstä.

Tämä vaatii selkärankaa. Henkistä voimaa.

Selkäranka vahvistuu kun luopuu alkoholista. Alkoholi tekee mielen pehmeäksi. Kun selkäranka vahvistuu, jaksaa meditoida tai muuten vain pysähtyä. Jokaisella on oma tapansa. Pysähtyminen poistaa mielestä väärän ajattelun aiheuttamat ehdollistumat, joka puolestaan parantaa kehon, koska kortisolihormonieritys korvautuu serotoniinilla, dopamiinilla yms. hyvän olon hormoneilla.

Et sairastu.

Oikea ajattelu on kaikki.

Näetkö maailman negatiivisena. Katso ajatuksiasi.

What is inside is outside!

Kajaani marraskuu 4.11.2020

Jokainen yksittäinen ajatuksemme näyttäytyy AINA jollakin tavalla niin sisäisessä, kuin ulkoisessakin maailmassamme.

Ajatukset määrittelevät meidät ihmisinä. Huonot ajatukset aiheuttavat AINA huonoja asioita ja hyvät ajatukset hyviä asioita ulkoisessa maailmassamme.

KAIKKI kokemuksemme ovat seurausta omista ajatuksistamme. Tämä on vaikein asia hyväksyä, koska joudumme ottamaan vastuun itse. Emme voi enää sysätä keskeneräisyydestämme johtuvia tunnetiloja muiden niskoille.

Tällainen vastuunotto on kuitenkin suurin asia, minkä ihminen voi omalla elämällään tehdä. Siitä seuraa myös suurin palkinto. Kun otamme 100%:n vastuun ajatuksistamme, joudumme kasvamaan ihmisenä. On kuljettava kaikkien niiden elämässämme kasattujen ehdollistumien, olettamuksiemme ja virheellisten ajatustumme ristiaallokon läpi.

Mitä pimeän ristiaallokon tuolla puolen odottaa? Et katso maailmaa enää menneisyyden ”silmälaseilla” Kaikki on toisin. Et suhtaudu asioihin enää sillä vakavuudella kuin aikaisemmin. Sisäinen tyyneys ja mielenrauha siivittää tekemistä. Työhön liittyy leikin tuntu.

Omien ajatusten haltuunotto on tie aitoon mielenterveyteen. Miten tunnistat aidon mielenterveyden? Voit istua paikallasi tuntien mielenrauhaa ilman sen kummempaa touhuamista

Japanilainen Ogimin kylä on yksi viidestä ns. sinisestä vyöhykkeistä, joiden asukkaat elävät muuta maailmaa yleisimmin yli satavuotiaiksi ja säilyttävät elinvoimansa korkeaan ikään asti. Ogimin asukkaiden kymmenen ohjetta pitkän iän ja elinvoiman säilyttämiseksi:

1. Älä jää eläkkeelle

2. Ota rauhallisesti

3. Älä syö itseäsi täyteen

4. Vietä aikaa hyvien ystävien kanssa

5. Hoida itsesi kuntoon

6. Hymyile 😊

7. Mene luontoon

8. Ole kiitollinen

9. Älä murehdi. Elä hetkessä

10. IKIGAI - Seuraa omaa intohimoasi

Moni ajattelee kehun kuluvan käytössä. Mistäköhän tuollainen ajatus on saanut alkunsa 🤔 Liekö siitä, että toisen ajatellaan ylpistyvän tms.?

Kehujen antaminen tuntuu olevan haastavampaa kuin syyllistämisen. Syyllistäminen tulee ”selkärangasta”,mutta kehun joutuu puristamaan kuin mehun sitruunasta.

Kehumisen taidon voi oppia.

On kuitenkin syytä muistaa, että kehun pitää olla seuraus aidosta sydämen tunteesta. Ei laskelmoitu teko.

Kehu piristää toisen päivää, kuten teki viimeviikkoinen yhteistyökumppanini s-posti minulle, joka alkoi näin:

”Sä olet aina niin positiivinen kaveri, että se piristää muita ihmisiä. Sellaisia ketkä antaa energiaa on vähän. 😄”

Muista kehua joku tänään. Se voi pelastaa työkaverisi tai vaikka siivoojan päivän.

Meillä on kahdenlaista tietoa. Ammatillista tietoa sekä tietoa itsestä.

Jälkimmäistä kutsutaan itsetuntemukseksi. Mitä paremmin tunnemme itsemme, sitä tietoisemmiksi tulemme ulkoisen maailman ja aistiemme vaikutuksesta itseemme.

Tiedostomattomana ihminen toistaa tiettyä tekemisen mallia, vaikka se kokemuksena aiheuttaisi toistuvasti samoja ongelmia ja haasteita.

Hyvä esimerkki edellisestä on halu luoda ulkoisia tavoitteita. Halu saada rahaa ja valtaa. Tämä halu on kovinta halua meissä. Rahan, omaisuuden, aseman, vallanhalun menettämisen mahdollisuus luo kovimmat pelkomme.

Pelko vie elämisen ilon.

Koronaepidemia on koskettamassa juuri tuota syvintä pelkoamme. Pelkoa aseman, rahan tai vallan menettämisestä.

Kun media mässää epidemialla, herkimmät voivat käsinkosketeltavasti tuntea, kuinka kollektiivinen mielemme on ajautumassa pelon aiheuttamiin kokemuksiin ja sen seurauksena monilla ”hanskat tippuvat” Perinteisesti arvostamamme tieto ei autakaan enää. Olisi pelko voitettavana.

Jos koronaepidemiasta kaivaa positiivisen puolen, niin se muistuttaa meitä ulkoisen katoamisesta.

Mikään ei ole pysyvää.

No miten pelko voitetaan? Luovu aseman ja vallanhalun tarpeestasi.

Sisäinen on SYY, ulkoinen SEURAUS. #pelko

1. Älä mieti tulevaa. Nauti vain nyt hetken tekemisestä. Elämä kyllä kantaa.

2. Älä usko ajatuksiasi. Ne eivät ole totta

3. Hyvät ihmissuhteet ovat kaikkein tärkeimmät. Vaali niitä.

4. Anna päivittäin aikaa vain itsellesi. Muista pysähtyä.

5. Ulkoinen ei tuo koskaan lopullista tyydytyksen tunnetta. Tyytyväisyys on sisälläsi

6. Luovu kaikista asenteistasi, ehdollistumisistasi ja käsityksistäsi. Ne on kaikkien ongelmiesi juurisyy.

7. Suurin osa ihmisistä on pohjimmiltaan hyviä. Näe tuo hyvyys.

8. Jos otat itsesi liian vakavasti ja nauru loppuu, lähde lomalle. Maailma jatkaa menoaan ilman sinuakin. Et ole korvaamaton.

9. Tee vain asioita joista pidät. Keskity työstä tykkäämiseen, älä lopputulokseen. Älä keskity tekemisen määrään vaan laatuun.

10. Rakasta

Bonus 11. Hyväksy kaikki tapahtuva ja ota tapahtumat sisäisenä oppikokemuksena

9.2.2020
Tykkääminen ohittaa kaikki tavoitteellisuuden luomat hienovaraiset karikot, joita se huomaamatta meihin rakentaa. Tavoitteellisuus viestii meille hienovaraisella tasolla tyytymättömyyden tunteesta. ”Jonkun on muututtava. Sitten tulen onnelliseksi”, 

Kun rakastamme itse tekemistä, toimimme tavalla, joka ei väsytä, mutta on tehokasta. Rakkaus tekemistä kohtaan tuo tekemiseen läsnäolon tunnun. Tekeminen tapahtuu nyt hetkessä. Tekeminen on pitkäjänteistä ja sitä ei rasita minkäänlainen odotus, toive tai ulkoapäin tuleva paine tuloksesta.

Olet vapaa.

Jotta ihminen pääsee irti ”maailman” ja epätodellisen itsen (ego) luomista vääristä ajattelumalleista, on hänen riisuttava menneisyyden luoma identiteetti. Voisikin sanoa, että ihminen on vahvimmillaan, kun hänellä ei ole minää. Minä on pelkkä ajatusrakennelma.

Tavoitteeni onkin olla ei mitään.

Sisäisesti vahva ihminen kuuntelee kaikessa tekemisessään sisäistä ääntään ja toimii sen ohjaamana. Jos ohjaavaa ääntä pitäisi kuvailla, on hyvyys sitä parhaiten kuvaava sana.

Sisäisesti vahva lopettaa kaiken sellaisen tekemisen, mikä ei luo hyvää itselle ja muille. Rakkaus tekemistä kohtaan tuo tekemiseen leikin tunnun.

Rakastamalla itse tekemistä saat kaiken mitä tarvitset.

Päiväkirja 27.7.2018 Nizza

Kysymys, jonka asetan itselleni tänään: Minkälaiseen tietoon  perustuu arviomme toisista ihmisistä? Mikä on hyväksynnän rooli arviossamme?

Kun epäonnistumme itse, saatamme soimata itseämme hieman, ehkä kovemminkin, mutta hyvin nopeasti, ellei peräti heti, kaipaamme muilta ymmärrystä ja hyväksyntää erehdystämme kohtaan. Emme halua nähdä omaa tekoamme virheenä, vaan paremminkin erheenä. Tekomme oli mielestämme inhimillinen. Näin sen näemme ja sen mukaisen viestin haluamme myös kaikille julki tuoda. Haluamme teollemme välittömän ja nopean synninpäästön. Haluamme vapauttaa mielemme mielipahasta, jonka tekomme meille ja toiselle aiheutti. Tämän ajattelu- ja toimintamallin voimme nähdä toteutuvan jokapäiväisessä elämässämme. Edellä mainittua tuskin kukaan kiistää.

Tulkinta, jonka teimme omasta toiminnastamme, nähdä virhe erheenä, oli mielestäni oikea.

Miksi? Tulkinta tuli todelliselta, hyvää tarkoittavalta itseltämme. Tekomme tapahtui tiedostomattomassa tilassa. Tunne ehti väliin tai toiminto oli selkäytimestä tullut reaktio tilanteeseen ja todellinen itsemme ei ollut tekemisestä tietoinen. Jos olisimme olleet läsnä, toimintaa ja reaktiota olisi edeltänyt mahdollisuus valita. Ja mitä ilmeisimmin, riippuen toki egomme voimasta, olisimme mitä ilmeisimmin valinneet toimia toisin. Egomme oli kuitenkin tällä kertaa ohjaksissa. Ei siis todellinen itsemme. SINÄ olisit nähnyt, että suuttumuksesi syy ei ollut turhautumisen ja närkästymisen, arvoista ja väärtti. Ymmärrys tuli huonon olon muodossa jäljessä. Se tuli hiljaa opettamaan, miten tulisi toimia ensi kerralla. Kuuntelimmeko tuota hiljaa opettavaa ääntä, ratkaisee miten tilanteen tulkitsimme ja miten jatkossa toimimme vastaavissa tilanteissa.

On myötätuntoa hyväksyä ja tiedostaa toisissa toiminnan tiedostamattomuus. Nähdä muodon ohitse, sen takana olevaan hyvään. 

Äsken mainitsemaani hiljaista ääntä kannattaa opetella kuuntelemaan. Sen viesti on aina oikea. Eri asia on, uskallammeko toimia hiljaisen äänen antaman ohjeen mukaisesti. Astuuko pelkomme väliin?

Kohtaamalla suoraselkäisesti omat pelkonsa, pelotkin poistuvat ja uskallus kuunnella ja toimia sisäisen, todellisen itsemme äänen ohjaamana vahvistuu.

Mutta tämänpäiväinen pohdintani liittyykin seuraavaan. Miksi emme kykene samanlaiseen empatiaan ja myötätuntoon, toisten ihmisten kohdalla? Miksi emme hyväksy toisen virhettä samalla nopeudella ajassa ja ymmärryksellä kuin omamme? Miksi emme kykene antamaan anteeksi heti?

Se ”tuomari” joka tulkisti omia puheitamme ja tekojamme, on tällä kertaa, kun arviota tehdään toisesta ihmisestä, syösty vallasta. Valtaan on astunut hyvää tarkoittavan ”tuomarin” täydellinen vastakohta. Syyttävä, virheitä hakeva ja arvosteleva versio edellisestä. Se ei näe virhettä erheenä. Se näkee aina toisten tekemisessä virheen. Se näkee virheen myös ISOMPANA. Se suorittaa virheiden kertolaskun ja saa näkemisellään aikaisesti lisää virheitä, lisää ongelmia, lisää aikaa, joka vaikuttaa tulevaisuudessa uusiin entistä suurempiin virheisiin omassa elämässä. Uusiin ongelmiin. Uusiin huoliin. Uusiin vääriin valintoihin. Se suurentelee ja antaa vaikutelman, että sen näkeminen toisesta ihmisestä perustuu tietoon. Se näkee tulkintansa perustuvan täydelliseen faktaan. Todellisuudessa tämä ”tuomariksi” kutsumani egomme tieto pohjautuu ja perustuu hyvin pieniin tiedon murusiin. Itse asiassa se ei perustu tietoon ollenkaan. Egolla ei ole tietoa. Egon tekemä arvio on tulkintaa, joka perustuu mielikuviin oikeasta. Tuo egon oikeaksi kokema muuttuu ajassa jatkuvasti, riippuen sen itsekkäästä kulloiseenkin asiaan liittyvästä näkemyksestä..Se arvostaa enemmän ulkoista. Se on valmis ulkoista hamutessaan menettämään sisäisen. Ulkoiseen se uskoo ja toimii sen mukaisesti. Sen teot eivät kestä ristikuulustelua. Yhtenä päivänä sitä mieltä, toisena toista. Riippuen siitä, miten sen itsekkäät intressit kytkeytyvät kulloiseenkin käsiteltävään asiaan. 

Olemme todenneet, että tulkintamme ei perustu totuuteen. Tulkinta on perustunut omiin mielikuviimme toisesta ihmisestä. Pieniin tiedon hippusiin, joista rakensimme totuuden. Lisäksi olemme sekoittaneet näkemäämme omat itsekkäät toiveemme ja mielikuvamme toisesta. Olemme luoneet toisesta odotuksien ihannekuvan. Ja jos hän ei täytä tuota toivetta, näemme hänet huonossa valossa. Sekoitimme näkemäämme omat pelkomme, murheemme, käsityksemme ja ehdollistumamme. Emme nähneet toista ihmistä oikeasta tiedosta käsin, samalla tavoin kuin tulkitsimme omaa erhettämme. Näimme hänet oman menneisyytemme harson läpi ja uskoimme aistiemme välittämään tietoon. 

Egon perusteluja ei voi tietoinen ihminen allekirjoittaa. Ristikuulustelemalla egon, viimeistään huomaa sen aiheuttamat ongelmat elämässämme.

Miten voimme oppia tulkitsemaan toista  ihmistä oikein. Ilman aikaa. Ilman omaa menneisyyttämme?

Voimmeko oppia tulkitsemaan toista ilman mielikuvia? Voimmeko oppia sanomaan hyvästit kaikelle menneelle ja katsoa toista ihmistä aina kuin ensimmäistä kertaa? En tarkoita fyysisessä mielessä. Tarkoitan näkemistä fyysisen kehon taakse. Sinne perimmäiseen hyvään toisessa. Siihen hyvään, jonka näimme itsessämme, kun jätimme itsemme tuomitsematta. 

Haaste on kieltämättä vaativa, mutta se ei mielestäni tarkoita, että siihen ei kannattaisi tarttua.

Miksi haaste on vaativuudestaan huomimatta sen arvoinen?

Emme voi koskaan kokea täydellistä onnen tunnetta ilman oikeaa näkemistä Toinen ihminen on ”ovi” omaan mielenrauhaamme. Täydellistä onnellisuutta ei voi kokea ilman täydellistä hyväksyntää muita ihmisiä kohtaan. Se hyväksynnän taso, joka meillä on kulloisenkin ihmisen kohdatessamme jää plussana oman hyvän olon ”pankkitilillemme”. Se kertoo enemmän meistä itsestämme, kuin toisesta. Hyväksymisesi taso kertoo omasta hyvinvoinnistasi. Se määrittelee lopulta onnellisuutesi tason.

Hyväksynnän voima toimii myös päinvastoin. Mitä odotamme ja toivomme toisilta kaikkein eniten? HYVÄKSYNTÄÄ. Kun sinä hyväksyt toisen, tapahtuu vastavuoroisuuden laki. Toinen hyväksyy myös sinut. Tarvitsemme kaikki toisiamme. Minä sinua ja sinä minua. Minä kaikkia ja kaikki minua.

OPETTELE KATSOMAAN VIRHEIDEN OHI.

Hyväksyntä ymmärretään usein kuitenkin väärin. Se tulkitaan asiaksi, jossa nöyränä hyväksytään kaikki itseään kohtaan tapahtuvat vääryydet. Ymmärretään, että hyväksyntä poistaa mahdollisuuden toiminnalta. Tämä on yksi suurin hyväksyntään liittyvä väärinymmärrys.

Hyväksynnän ja koko elämän perimmäinen tarkoitus on voida sisäisesti hyvin, koska se määrittelee kaiken kokemamme.Kun voit sisäisesti hyvin, myös jaat itse hyvää, koska näet maailman hyvänä. Jaat hyvää ja jakaminen vahvistaa itsessämme olevaa hyvää. Hyväksyntä on keino pitää sisäinen maailma hyvänä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettet toimisi tarpeen tullen. Erottavana tekijänä hyväksyvässä toiminnassa on, että toiminnan pontimena ei enää ole väärän mielemme l. egon tulkinta toisista ihmisistä tai asioista. Pitämällä sisäisen maailman vaalimisen ykkösprioriteettina ja tavoitteena (tässä on oltava ehdoton) toimit aina oikean sisäisen ”opettajasi” ohjaamana. Sisäinen opettajasi ei muuta käsityksiään ajassa, koska sen päätökset perustuvat oikeaan tietoon. Et tule myöskään rikkomaan ihmissuhteitasi. Teet vain toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen vallitsevassa tilanteessa esim. toisen ihmisen toistuvasta väärinkäytöksestä johtuen. Ymmärrät sisäisesti, mutta toimit. Et anna kuitenkaan tärkeimmän, sisäisen maailmasi hämmentyä. Se on tärkeintä.

HYVÄKSYT KAIKEN SISÄISESTI, MUTTA TOIMIT!

Mikä oli tärkeintä? Sisäinen maailmasi seesteisyys. Et pilaa sitä toisen tiedostamattomuuden tähden. Sinulla on sisäistä voimaa, joka ei tarvitse syytöksiä ja puolusteluja toimiakseen.. On vain puhdasta toimintaa. Ymmärrys ja hyväksyntä on nostanut sisäisen todellisen itsesi kaiken turhan tunteilun yläpuolelle. Olet toiminto ilman aikaa.

Rakkaus, hyväksyntä ja anteeksianto ovat tie toisen ihmisen oikeaan näkemiseen. Mutta se tarkoittaa joskus myös toimintaa, joka ei välttämättä tunnu aina sillä hetkellä mukavalta ja hyvältä. Mutta se on kuitenkin oikein. Tiedät sen, koska sisäinen opettajasi sanoo niin. Nyt sinulla on myös rohkeutta tehdä niin.

Rakkaudella Pasi

Päiväkirja

Nizza 27.7.2018

Kukaan tuskin kiistää, kuinka hienoja asioita ajattelu on saanut aikaiseksi. Pyörä, antibiootit, lentokone, mikroprosessori vain muutaman mainitakseni. Mutta jos paljon hyvää, niin huonoakin. Tuotamme omalla tiedostamattomalla ajattelulla itsellemme myös turhaa kärsimystä.

Kysymys, johon tänään pureudumme, kuuluukin. Miten osaamme pitää kiinni elämäämme parantavista ajattelumme osista ja toisaalta leikata irti kaikki ajatteluamme haittaavat ja kärsimystä tuottavat osat?

Tavoitteemme tuntuu haastavalta, jopa mahdottomalta. Se on ymmärrettävää. Miten ihmeessä osaamme ajattelumme sekamelskasta erottaa jyvät akanoista. Mitkä ajatukset tuottavat elämäämme hyvää ja mitkä huonoa? Tuntemuksemme asiaan tarttumisen haasteellisuudesta johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että tutkailemme ja katsomme haastetta vanhasta ajattelutavasta ja kokemusmaailmastamme käsin. Elämämme on täyttynyt sekä ylä- että alamäistä. Se on pitänyt sisällään  hienoja, jopa sykähdyttäviä rakastumisen hetkiä, kuin harmaan sävyisiä, jopa mustan puhuviakin tapahtumia. Olemme etsineet koko elämämme onnea ulkopuolelta ja se on määritellyt kokemusmaailmamme. Ei siis ihme, että vanhaan ajatteluumme pohjautuen, suhtaudumme haasteeseen seuraavilla tavoilla:

1. Emme ole kiinnostuneita

Jatkamme elämäämme kuten ennenkin, onnistumisten ja epäonnistumisten heiluriliikkeen aiheuttaman mielenvaihteluiden värittäessä elämäämme. Muutosta ei tapahdu, koska emme ole kiinnostuneita. Emme koe asiaa millään tavalla tärkeäksi. Ulkoinen on ja pysyy sisäistä tärkeämpänä.

Ei satu vielä tarpeeksi.

2. Emme usko, että ajatuksemme määräävät ulkoisen havaintomaailmamme.

Emme näe sisäisen- ja ulkoisen maailmamme syy- seuraussuhteita. Uskomme negatiivisten tunteiden olevan jopa tuiki tärkeitä ja puolustamme niiden oikeellisuutta elämässämme. Näin käy aina egon puolustettaessa kuvitteellista itseään.

Emme koskaan vaivaudu paneutumaan asioihin, mihin emme itse täysin usko.

MITÄ TARVITAAN, ETTÄ KOKEMUSMAAILMAMME MUUTTUU KESTÄVÄLLÄ TAVALLA HYVÄKSI?

On oivallettava kaksi tärkeää asiaa

1. ymmärrämme olevamme vastuussa omista ajatuksistamme ja elämästämme 100%:sti (ei 99,9%:sti)

2. ymmärrämme ja hyväksymme, että näkemämme ja kokemamme maailma on omien ajatustemme tulos. Mitä valitsemme nähdä sisällämme, näyttäytyy juuri sellaisena ulkoisessa kokemusmaailmassamme.

NYT TULEE ASIAN KANNALTA SUPERTÄRKEÄ YKSITYISKOHTA:

Uskon nimittäin tämän esiintuomani asian olevan se ”the juttu” johon onnellisuutemme täysivaltainen ja kestävä kokemus lopulta aina kariutuu. Sen toteutuminen täysimääräisenä on elinehto KESTÄVÄLLE tyytyväisyydentunteellemme. Se on kokemusmaailmani pohjautuen yksi niistä ”ovista” joita pohjimmiltaan alitajuisesti koko ajan etsimme, mutta emme löydä tai hyväksy sitä. ”Ovi”, jonka olemme ajassa kadottaneet ulkoiseen maailmaan keskittyessämme.

Tämä hyvin tärkeä asia on edellä mainitsemani kohta 1.

Avaan asiaa, jotta sen tärkeys tulee ymmärretyksi. Täydellisen ja kestävän onnellisuuden saavuttaaksemme, meidän on leikattava, kuten aikaisemmin kuvasin, ajattelustamme itsellemme harmia tuottavat osaset.

Ongelman ydin on, että olemme hyväksyneet itsessämme kaksi ajattelutapaa. sekä hyvät- että huonot ajatuksemme. Hyvyyteen perustuvat ajatukset ja teot lisäävät onnellisuutta ja pahaan vähentävät. Se on niin yksinkertaista. On ymmärrettävä, että jokainen ajatus vaikuttaa jollakin tavalla ulkoisessa maailmassamme. Olemme suurimman osan aikaa mitä sydämellisimpiä ja rakastettavimpia, mutta jokaisella, muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta on jokin yksittäinen ehdollistuma ja periaate, josta emme suostu mistään hinnasta luopumaan. Pidämme siitä kiinni kynsin ja hampain. Olemme valmiita väittelemään, riitelemään ja pahimmillaan tappamaan puolustaessamme tuota tärkeäksi kokemaa periaatettamme. Periaate on ajatusharhamme, joka on kasvanut sisällämme ajassa. Se on ajatusmaailmamme paha osa, josta olemme nyt päättäneet päästä lopullisesti ja täysimääräisesti irti. Olemme sen itse valinneet, mutta nyt on tullut aika luopua siitä. Se on kuin syöpäkasvain, joka on kirurgisesti leikattava kokonaan irti. Yksikin pieni osa, saa kasvaimen uudelleen henkiin ja leviämään aiheuttaen etäispesäkkeitä. Tätä ei voi liikaa korostaa. Koko onnelllisuutemme täyteyden kokemuksemme jää toteutumatta tuon yksittäisen (yksittäisten) pienen ehdollistumamme puolustamisen ja kiinnipitämisen takia. Se, että pidämme kiinni ajatusharhasta l. pelosta, on kurjuutemme juurisyy.

”Kyllä minä muuten hyväksyn, mutta tuo ja tuo on minulle niin tärkeä asia, että en luovu periaatteestani”

Tuo lause, jonka olemme jokainen kuulleet jonkun ääneenkin sanoneen, pitää sisällään enemmän kärsimystä, kuin äkkiseltään ymmärretäänkään. Se on kuin murtovarkaalle raolleen jätetty ovi. Murtovarkaalle on aivan sama, onko ovi hieman auki vai sepposen selällään. Varastaminen käy molemmissa tapauksissa yhtä kätevästi. Tässä kohtaa on huomautettava, että murtovarkaaksi tituleeraamani ego on viekas ja ovela. Se tulee sisälle mitä pienimmästäkin raosta. Siksi ovi on pidettävä mielenvoimalla lukossa. Se vaatii päättäväisyyttä ja tahdonvoimaa.

Siksi kirjoitin, että olemme 100%:sti vastuussa ajatuksistamme ja teoistamme? 99,9%:a ei riitä.

Sanon sen nyt sen niin selvästi kuin voin.

99,9%:a EI RIITÄ!

Olemme tähän asti tyytynyt aina jonkinnäköiseen kompromissiin. Kompromissi ei koskaan poista ongelmien juurisyytä. Se on vain siloteltu keino helpottaa ajoittaista huonoa oloamme, mutta ei lopulta muuta yhtään mitään. Jäät vanhaan ansaan murheinesi, jotka ennemmin tai myöhemmin toistuvat.

NYT ONKIN AIKA TARTTUA HÄRKÄÄ SARVISTA. ET TYYDY ENÄÄ KOMPROMISSEIHIN.

OLEMME ITSE VASTUUSSA!  Tämä on mielestäni suurin yksittäinen oivallus, minkä ihminen voi elämälleen tehdä. 

Nyt olemme valmiita kasvamaan ihmisinä ja leikkaamaan ajattelustamme irti kaikki ehdollistumiemme ja käsitystemme etäispesäkkeet. Olemme ymmärtämässä miten ne sabotoivat elämäämme. 

Tämä tosiasia leikkaa yhdellä miekan iskulla kaiken oikeuden valittamiselta ja syyttämiseltä. Et siirrä enää tuskaasi muille. Kipin kapin peilin eteen vain. On sitten eri asia, hyväksymmekö tämän tosiasian. Ja koska emme yleensä hyväksy, näkemämme ja kokemamme maailma näyttäytyy ja jatkaa olemassaoloaan juuri sellaisena kuin valitsimmekin, enemmän tai vähemmän kärsimystä ja tuskaa (sitä valittaminen ja syyttäminen on) aiheuttavana. Tai jos ei tuskaa, niin ainakin ohikiitävinä tuntemuksena, jonkin sanoin vaikeasti kuvailtavan rauhan tunteen puuttumisena.

Mikä on sinun ehdollistumasi. Mikä on sinun käsityksesi, mikä rikkoo mahdollisuutesi nauttia elämästä täysin siemauksin? Tutki sitä ja luovu käsityksistäsi, ehdollistumastasi tai periaatteestasi. Se tuntuu aluksi vaikealta. Miten muutenkaan. Olemmehan vaalineet, hoivanneet ja vahvistaneet ajatusharhaamme vuosia, pahimmassa tapauksessa vuosikymmeniä.Siitä on tullut identiteettimme osa. Ja nyt tuota osaa ollaan leikkaamassa irti. Sattuuhan se. Perhanasti. Mutta vain aluksi. Pikku hiljaa, kun päästät irti tuosta elämääsi haittaavasta ajattelun syöpäkasvaimesta, muuttuu kaikki, ihan kaikki lopullisesti hyväksi. Sellaiseksi kuin elämämme on tarkoitettukin.

Emme voi valita mitä meille tapahtuu, mutta voimme valita miten tapahtumiin suhtaudumme.

Yhdessä kanssasi sisäisellä matkalla.

Rakkaudella Pasi

12.7.2018

Mikä on sinun ”mustetippa vesilasissa? Tuon pienen ”mustetipan” vaikutus elämäämme on suurempi kuin arvaammekaan. Ihan samalla tavalla, kuin tuo pieni tippa onnistuu värjäämään koko vesilasin, se pilaa aika ajoin totaalisesti ja pahim-millaan koko elämämme. Pilaa siinä määrin, että usein peruuttamatontakin pääsee tapahtumaan. Tuo pienen pieni ”mustetippa” on katkaissut ystävyyssuhteita, avioliittoja, sen vuoksi on toisilta viety henki. Vaikka tippa on pieni, sen voima ajatteluumme ja edelleen tekoihimme on valtava.

Mihin tällä mustetippa vesilasissa metaforalla viittaan? Viittaan mielessämme lymyäviin yksittäisten pienten ehdollistumien, käsitysten ja periaatteiden muodostuneihin vahvoihin mielemme karikoihin. Nuo karikot ovat ajattelumme ehdollistumia. Ne estävät aika ajoin, mutta aina kuitenkin säännöllisesti, oman todellisen hyvyytemme ilmaantumisen.

Olemme suurimman osan ajasta mukavia ja hyväntuulisia, mutta ei aikaakaan, kun jokin hyvin mitätön asia, saa meidät täysin suunniltamme. Emme olekaan enää se lämminhenkinen, läsnäoleva ja myötätuntoinen oma todellinen itsemme, johon muut olivat tottuneet, mihin aviopuolisosi sinussa rakastui ja josta lapsesi pitävät. Muutumme kuin eri ihmiseksi. Aivan kuin jokin ”olio” olisi kaivautunut mieleemme ja ottanut "kuskin" paikan ajattelussamme.

Oikeastaan onkin. Mikä tuo olioksi kuvaamani asia on, mikä saa meidät edellä mainitulla tavalla ajattelumme ja toimintamme sivuraiteille? Miksi hyväksymme sen läsnäolon mielessämme? Olio on menneisyyden meihin kasvattama ja vahvistama ehdollistuma, käsitys tai ennakkoluulo. Se onnistuu viekkaana harhauttamaan ajatteluamme. Jouduimme ajan meissä kasvattaman sakean virheajattelun uhriksi, kaikkinensa sen vietäväksi ja ohjaamaksi. Olemme voineet jokainen todistaa tällaista tapahtumaa aika ajoin toisissamme.

Virheajatus herättää tunteen, joka on oman virheajattelumme kyllästämä ja vahvistama. Sakean menneisyyden ehdollistama ajatus siirtää ajattelumme luoman mielipahan kehoomme, tunteeksi kurkun ja mahan alueelle, joka edelleen vahvistaa virheajatteluamme. Kortisolihormoni alkaa virtaamaan kehossamme. Toinen toistaan vahvistava kierre, jota asioiden aikaisempi läpikäymättömyys ja sen luoma ajattelu ja tunnemaailma vahvistavat.

Miksi emme  irroita itseämme tästä omaa elämäämme merkittävästi haittaavastaja sabotoivasta ajattelu- ja toimintamallista?

Elämme ”unessa”

Olemme suurimman osan elämästämme täysin tiedostamattomia. Kun virheajatus hiipii hiljaa ”takaoven” kautta ja ottaa salakavalasti tunnemaailmamme haltuunsa, emme tiedostamattomuudeltamme huomaa sitä. Ja kun tunne on ottanut mielen haltuumme, on jo liian myöhäistä. Olemme kuopassa. Niin syvässä, ettemme pääse sieltä omin avuin pois. Voimamme eivät riitä. Olisi pitänyt toimia aikaisemmin, kun tunne vasta keräsi joukkojaan. Mutta ”nukuimme”.

Emme kykene tiedostomattomina seuraamaan tunteen syntymistä ja heräämistä, koska olemme tuo tunne, emmekä tunnetta ulkopuolisena seuraava ja siitä irti oleva henkimieli. Meillä ei ole voielä riittävästi mielivoimaa. On odotettava, että apujoukot saapuvat. Apujoukoilla tarkoitan oman mielemme tunnemaailman tasaantumista ja palaamista tunnekehon rauhoituttua normaaliin uomaansa.

Olemme taas jonkin aikaa mukavia, lämminhenkisia, sympaattisia ja rakastettavia, kunnes uusi virheajatus hiipii mieleemme ja edellinen näytelmä toistuu. Luomme ympäristöömme draamaa, Emme ota vastuuta omasta mielentilastamme, vaan sysäämme oman huonon olon ja keskeneräisyytemme muille. Muiden huoleksi.

Toinen syy tämän kaiken hyväksymiselle on uskomus, että emme voi tehdä itse mitään asian hyväksi. Olemme luovuttaneet. Nostaneet kädet pystyyn. Olet varmasti kuullut jonkun sanovan:”Minä nyt vain olen tällainen” Tuo lause on yksi vastuuttomista, minkä aikuinen ihminen voi sanoa. Hän hyväksyy oman keskeneräisyytensä. Ja sen, että antaa sen myötä myös muidenkin kärsiä omasta keskeneräisyydestään.

Miten näistä elämäämme haittaavista ”mustetipoista” pääsee eroon?

On tultava tietoiseksi. On opeteltava vartioimaan omia ajatuksiaan. Opimme pikku hiljaa tulemaan tietoisemmaksi yhä hienojakoisemmista ajatus-maailmaamme saastuttavista ehdollistumista. Olemme hereillä, kun egomme luoma virheajatus hiipii mieleemme. Ollessamme hereillä sen saapuessa, olemme riittävän vahvoja tainnuttamaan sen, koska se ei ole ottanut vielä tunnemaailmaamme täysin haltuun.

Tämä on tärkeä kohta ja siksi kertaan. Meidän on opeteltava vartioimaan ajatuksiamme siinä määrin, että viekas virheajattelu ei pääse ottamaan tunnemaailmaamme haltuun.

Miten pääsemme eroon virheajattelusta, joka saastuttaa koko ajattelumme mustetipan tavoin ja pilaa elämästämme kestävän ilon, jota voisimme kokea?

Paras ja nopein oikotie omalla kohdallani on ollut toisissa ihmisissä olevan hyvyyden näkemisen opettelu. En tietenkään onnistu siinä aina, mutta se on ollut paras, toimivin ja nopein keino oman mielenmaailmani puhdistamiseksi sekä ystävyys- ja parisuhteen parantamiseksi.

Mikä toisten hyvyyden näkemisessä on se voima, joka poistaa menneisyydestämme käsitys- ja ehdollistumakarikot, jotka aikaisemmin pilasivat elämämme? Mikä on se ero, mikä hyvyyden näkemisessä erottaa sen egon l. aisteihin pohjautuvasta näkemisestä?

Hyvyys poistaa omasta menneisyydestämme kaiken tunne- ja pelkopohjaisen virheajattelun. Hyvyys siivoaa mielemme "ajatusjätteestä", joka on kasaantunut lapsuudesta saakka mieleemme. Ja kun mieli on siivottu, alamme nähdä asiat oikein, ilman omien käsitys- ja ehdollistumakarikoiden virheajattelua. Oma keskeneräisyytemme ei ole enää näkemisen ja kuulemisemme tiellä. Alamme nähdä asioita yhä enemmän oikein, todellisina. Ja kun sisällä on asiat hyvin, niin ne ovat ulkopuolellakin.

Elämä on sisällämme.

Rakkaudella Pasi

3.7.2018

Linnun viserrys, kellon minuuttiviisarin napsahdukset, kaukana maantiellä kulkevan auton ääni. Hiljaisuus ympäröi ääniä. Tiedostan ajatukseni ja sisäisen kehoni. Olen hiljaa ja niin on maailmakin.

On aamu. Aikainen aamu. Lempivuorokauden aikani. Olen juuri meditoinut. Istunut vain hiljaa paikallani ajattelematta mitään. Välillä mielen hiljaisuuden kuitenkin rikkoo ajatus. Tunnistan sen, mutta annan ajatuksen mennä menojaan. Ajatukset eivät ole useinkaan totta.

Mistä ne tulevat?

Huomaan, että en tietoisesti synnyttänyt niitä itse. Mieli syöttää ajatusketjuja. Emme useinkaan ole niistä tietoisia. Nyt olen, koska olen riittävän hiljaa.

Kiitos Aamu

Hiljaisuus jatkuu. Vaivun syvemmälle, syvemmälle hiljaisuuteen, paikkaan missä kaikki on hyvin. Näin kuuluukin olla, ei vain aamulla meditoidessa, vaan päivälläkin, kun on näennäisen kiire.

Olen oppinut aamun hiljentymisten myötä löytä-mään hiljaisuuden kiireenkin keskellä. En aina, mutta koko ajan helpommin. Tuo paikka on mielen turvasatama. Turvasatamassa ei ole ongelmia. Ei minkäänlaisia. Siellä ei ole kiirettä, syytöksiä, aikaa. Kaikki on hyvin. Näin kuuluukin olla. Aina.

Havahdun, että odotukset, jotka aikaisemmin koin ulkoapäin tuleviksi, ovatkin itse aiheuttamiani. Projisoin oman maailmani ulos.

Iso oivallus.

Ei maailmassa ole vikaa. Loin oman maailmani itse. Se on juuri sellainen kuin itse siitä luon. Nyt se on hyvä. Se on aina hyvä.

Aamu. Kiitos sinulle näistä hienoista hetkistä ja opeista, jotka olet minulle antanut. Olet ollut läsnä ja olemassa aikaisemminkin, ennen kuin löysin sinut. En vain tunnistanut sinua. Nyt tunnistan. Aina.

Kiitos Aamu

2.7.2018

Älä usko aistihavaintoihisi. Olet katsonut ensin sisäänpäin, päättänyt minkälaisena maailman haluat nähdä ja projisoinut sitten senkaltaisen maailman ulkopuolellesi. Teemme siis omista uskomuksistamme totta. Tämän projisoinnin seurauksena syyttelemme, arvostelemme ja vihastumme. Huomaamatta, että kaikki tuo viha on omaa aikaansaannostamme.

Opettele näkemään toisen sisäinen hyvyys. Se on totta.

Hyvyyden näkeminen sulattaa ajan meissä. Aika kääriytyyy kasaan tähän ainokaiseen NYT hetkeen. Kaikki menneisyytemme tapahtumien negatiivinen vaikutus sulaa pois. Omat raskaat ehdollistumamme ja periaatteemme eivät ole enää aistihavaintojemme välissä.

Ja lopuksi. On hyvä muistuttaa itseään päivittäin, että toisten syyttäminen on aina syytös itseämme kohtaan. (tämä jää useilta huomaamatta) Syyllisyys jatkuu, kuten ongelmatkin.

1.7.2018

Tämä on päiväkirjani ensimmäinen kirjoitus. Siksi onkin hyvä aloittaa pohdiskelemalla koko päivä-kirjani ydinteemaa; Miksi hyvä kannattaa valita?

Vain yksi valinta

Elämme lukuisien näennäisten valintojen maailmassa. Todellisuudessa valintoja on kuitenkin vain yksi; valitsemmeko useimmiten ensimmäisenä mieleemme tulevan egon virheajattelun ja sitä seuraavan toimintamallin vai todellisen ja aidon itsemme tarjoaman vaihtoehdon. Tämä yksi ja ainoa todellinen valinta määrittelee kaiken elämässämme. Se on syy kaikelle. Kaikki muu tapahtuva on seurausta tästä yhdestä ja ainoasta todellisesta valinnasta.

Haasteenamme on, että ensimmäisenä mainittu, on kovaäänisenä vallannut elintilan mielestämme ja jälkimmäinen, jota meidän tulisi kuunnella, kuiskaa hyvin hiljaa mielemme metelin taustalla.

Viisain opettaja on sisällämme – kuuntele sielun kuiskausta

Mielemme tulee olla hyvin hiljaa, jotta kuulemme, mitä sielumme haluaa meille kuiskata. Opettelemalla hiljentymään, kykenemme aina vain herkemmin aistimaan, mitä sisäinen opettajamme haluaa meille kertoa ja opastaa. Olkoon sisäinen opettajamme jatkossa tärkein neuvonantajamme.

Opettele jatkossa kysymään sisäiseltä tietäjältäsi seuraavan laisia kysymyksiä: Mitä tämä tapahtuma haluaa minulle opettaa? Jos katson tapahtumaa rakkauden näkökulmasta, niin kuinka toimisin? Toiminko nyt rakkaudesta käsin?

Tiedostamattomuus

Tiedostamattomuutta kuvaillaan usein unitilana, koska emme todellisuudessa ole tietoisia ajattelustamme kuin satunnaisina ohikiitävinä hetkinä. Ajattelumme ja toimintamme ovat suurimman osan ajasta eräänlaisella automaattiohjauksella. Toimimme tiedostamattomasti ja itsekkäästi omien uskomustemme ja ehdollistumiemme ohjaamina, jolloin toiminnastamme ei läheskään aina seuraa pitkässä juoksussa kannaltamme hyvää lopputulosta.

Hyvä seuraa hyvää

Saamme maksaa tiedostamattomuudestamme kovan hinnan. Tuo hinta on kipua meissä, kun sisäinen, todellinen itsemme ei tule kuulluksi. Sisäinen persoonaton todellinen itsemme yrittää kivun muodossa ilmoittaa olemassaolostaan. Tekomme eivät vastaa sisäisiä toiveitamme, mikä aiheuttaa ristiriitaa.

Emotionaalinen kipu on opettaja

Jotkut ovat henkisempiä ja luonnostaan herkempiä kuulemaan sisäisen neuvonantajamme opastusta, kun taas joidenkin tulee kohdata useita vaikeita ja haastavia pettymyksiä elämässään. Kun emotionaalinen kipu käy lopulta riittävän suureksi, nöyrtyy kovapäinenkin yksilö. Kipu poistaa ylpeyttä meissä ja tekee oikealla tavalla nöyräksi. Nöyryys ymmärretään usein mielestäni väärin. Kilpai-luyhteiskunnassa nöyryyttä pidetään usein heikkoutena, vaikka juuri nöyryys vaati suunnatonta rohkeutta.

Kun kipuun oppii suhtautumaan oikein, ymmärtää pikkuhiljaa sen perimmäisen tarkoituksen ja viestin. Kivun tarkoitus on ohjata meitä kuuntelemaan sisäistä henkeämme. Rakkauden ääntä meissä. Kun kivun hetkellä ottaa kokonaisvaltaisen vastuun ajattelustaan ja on valmis kulkemaan "pimeän tunnelin" läpi, on palkintona edellistä viisaampi ja myötätuntoisempi ihminen. Jokainen kipu poistaa meistä aina kerroksen vanhaa epätodellista itseämme. Pimeä tunneli on vertauskuva tunnemaail-masta, jonka läpi on kuljettava, kun vanhaa virheajatuksellista itseä, johon aikaisemmin turvauduimme, riisutaan. Itselläni tuon tunnelin läpi kulkeminen kesti noin vuoden verran. Lähes kaikki ulkoinen, mihin olin aikaisemmin turvautunut, menetti merkityksensä. Kerron tästä ajanjaksosta tarkemmin kirjoituksessa Tunneli.

On kaksi tapaa suhtautua emotionaaliseen kipuun. Joko pakenet kipua juomiseen, syömiseen, shoppailuun, peliriippuvuuteen, kaikkeen ulkoiseen jne… tai alat suh-tautumaan kipuun seuraavalla ajatuksella: ”Mitä tämä kipu haluaa minulle opettaa?” Tällainen suhtautuminen tuo kokemukseemme aivan uuden perspektiivin. Jokaisesta kokemastamme emotionaalisesta kivusta tuleekin uuden ajattelumme avulla mahdollisuus oppia.

Miten kipu hellittää?

Paras keino päästä kivusta eroon on kohdata se silmästä silmään. Ota tavaksesi kivun aallon kohdatessasi istua alas. Istu paikoillasi ja tunne kipu itsessäsi. Tunne sen vaikutus kehossasi. Seuraa kipua tietoisesti, mutta pyri välttämään arvostelua ja tuomitsemista kaikin tavoin. Seuraa vain neutraalisti ikään kuin ulkopuolisena mielesi luomia ajatusketjuja. Kipu hellittää, kun kohdistat siihen tietoisen ajattelusi valokeilan. Kipu on tiedostamattoman vanhan pelkäävän mielemme ajatteluvirheiden seurausta ja nyt sen olemassaoloa uhataan tietoisuutesi valolla. Kohtaat kivun ensimmäistä kertaa tavalla, johon se ei ole osannut varautua. Tietoisella seuraamisella alamme puutarhurin tavoin kiinnittää huomiota ajattelumme ”rikkaruohoihin”. Alamme tietoisesti ja määrätietoisesti poistamaan rikkaruohoja ajattelustamme.

Pikku hiljaa ajattelumme alkaa muuttua rakkaudelliseksi. Kun ajattelumme muuttuu rakkaudelliseksi, myös tekomme muuttuvat rakkaudellisiksi. Ja kun tekomme ovat rakkaudellisia, alkavat olosuhteemmekin muuttua rakkaudellisiksi ja hyviksi.

Hyvyyden näkeminen itsessä ja muissa

Toinen erinomainen tapa poistaa emotionaalista kipua, on opetella näkemään itsessä ja toisissa ihmisissä oleva hyvyys henkisen näkökyvyn avulla. Hyvyyden näkeminen sekä ajatustemme tietoinen seuraaminen poistavat yhdessä pikkuhiljaa meihin kertyneen ajan ja menneisyyden vaikutukset, jotka ovat seurausta menneisyydessämme tapahtuneesta tiedostamattomasta ajattelustamme. Aika on kasannut meihin vahvoja käsityksiä, uskomuksia, periaatteita ja ehdollistumia, jotka ovat muodostuneet vahvoiksi esteiksi ja karikoiksi pysyvälle onnellisuudelle, hyvinvoinnille ja ilolle. Tulkitsemme maailmaa omien käsitysnippujemme suodattimen läpi, emmekä näe asioita ja tilanteita selkeästi sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat.

Maailma on sisällämme - Luomme maailmamme itse

Ehdollistumiemme ja uskomustemme vankkaan peruskallioon alkaa kuitenkin tietoisuutemme valossa ja henkisen näkökykymme ansiosta ilmaantua säröjä, johon totuuden mukainen ajattelu pääsee pikkuhiljaa virtaamaan. Nuo säröt ja niihin virrannut tietoisuuden valo luovat uudenlaisen tavan tarkastella maailmaa. Tietoisuuteemme virrannut valo on alku uudelle maailmalle sisällämme. Alamme kokea onnellisuuden hetkiä ilman selkeää ulkoista syytä. Onnellisuuden tunne on sanoinkuvaamatonta, jotakin täysin erilaista mihin olemme aikaisemmin tottuneet..

Valittaminen ja muiden syyttäminen, kaikki vanhat toimintamallimme, saavat pikkuhiljaa väistyä uuden tietoisemman ajattelumme ja toimintamme tieltä. Entinen tapamme reagoida ja tulkita maailmaa pelolla ja vihalla eivät enää kuulu keinovalikoimaamme. Vanha ajattelumme pohjautui tulkintaan, ilman oikeaa tietoa itsestämme ja sentodellisista tarpeista. Tilalle astuu nyt oikea näkeminen ja tieto. Tieto itsetuntemuksesta. Tieto todellisesta itsestämme. Emme luo enää uutta draamaa, vaan päinvastoin hälvennämme sitä olemassaolollamme. Elämme ja katsomme asioita NYT hetkessä, ilman omaa menneisyyttämme. Silloin opimme näke-mään myös muut ihmiset ilman heidän menneisyyttään. Katsomme menneisyytemme läpi toisen ihmisen perimmäiseen hyvyyteen. Totuuteen, emme omaan tulkintaan vanhasta ja menneestä.

Totuus, josta saamme aluksi pieniä maistiaisia, ei koskaan muutu ja on aina totta. Totuus jää jäljelle, kun kaikki virhehavainnot on poistettu. Olemme nyt tuon totuuden äärellä.

Anteeksianto

Mitä olet todellisuudessa tehnyt? Olet antanut anteeksi. Olet antanut anteeksi etukäteen. Tämä on todellista anteeksiantoa. Ei sitä sattumanvaraista ja omasta mielentilastasi riippuvaista perinteistä ja itsekästä anteeksiantoa Voiko aito ja todellinen hyvyys olla mielentilastasi kiinni? Voiko hyvyys olla kiinni yksittäisen ihmisen mielenvaihteluista? Onko silloin kyse todellisesta ja aidosta hyvästä?

Tulemme kompastumaan matkallamme monta kertaa. Erehdyksistä ei kannata huolestua. Ne kannattaa päinvastoin ottaa oppikokemuksna. Ne ovat vielä viimeisiä jäänteitä vanhan persoonasi ajattelu- ja käytösmallista. Pikkuhiljaa kompastelut vähenevät ja alat suhtautua tilanteisiin anteeksiannon myötä aina vain myötätuntoisemmin.

Yksi ainoa valinta; valitsemmeko menneisyyteemme perustuvan egonvalinnan vai nyt hetkessä tapahtuvan tavan nähdä toisen ihmisen sanojen ja tekojen läpi hänen perimmäiseen hyvyyteensä, määrittelee ei enempää eikä vähempää onnellisuutemme ja hyvinvointimme tason. Siinä on tärkein syy valita hyvä.

Valitse aina hyvä.